Armanjakki

 

Armanjakki on Ranskan vanhin brandy, josta on kirjallisia mainintoja jo 1400-luvulta. Todennäköisesti armanjakkia opittiin tislaamaan jo 1100-luvulla. Armanjakki kypsyy nopeammin kuin konjakki ja on yksilöllisempää maultaan. Nuoret armanjakit pärjäävät näin ollen hyvin nuorille konjakeille mutta iäkkäämmissä tuotteissa konjakki vie monesti voiton.

 

Armanjakin valmistus
Valmistuksessa käytetään samoja rypälelajikkeita kuin konjakin teossa (mutta päärypäleistä Folle Blanche on paikallisesti nimetty Piquepoultiksi), mutta ne tulevat vain kolmelta viini-alueelta, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä Bas Armagnac, Ténarèze ja Haut Armagnac.
Tärkein ero konjakkiin verrattuna on se, että armanjakki tislataan jatkuvalla tislauksella eräänlaisessa kolonnitislauslaitteessa. Sen tisle ei ole kovin väkevää, noin 55–60 prosenttista. Konjakin tisle on noin 70-prosenttista. Tällä tavalla lopputulos on pyöreämpi ja runsasmakuisempi. Tämän jälkeen se kypsytetään tammitynnyreissä konjakin tavoin. Kypsytetyn armanjakin alkoholipitoisuus on 40 prosenttia.
Armanjakkiin pätevät suunnilleen samat laatumääreet kuin konjakkiin, mutta armanjakkia kypsytetään usein pidempään kuin vastaavia konjakkilaatuja.
Armanjakista esiintyy myös vuosikertapullotuksia, mikä on harvinaista väkevien alkoholijuomien kohdalla.

Valvonta
Armanjakin tuotantoa valvoo Bureau National Interprofessionel de l'Armagnac. Toisin kuin konjakkia, jota tuotetaan suuria määriä ja suurilla tiloilla, armanjakkia valmistetaan lukemattomilla pienillä ja keskisuurilla tiloilla. Armanjakkia pidetään toisinaan "II-luokan konjakkina", mutta asiantuntijat usein arvostavat armanjakkia hinta-laatusuhteessa jopa konjakkia enemmän.

Tarjoilu
Armanjakkia tarjoillaan aromilasista huoneenlämpöisenä. Armanjakkia käytetään pääasiassa aterian jälkeen sellaisenaan tai avecina kahvin kanssa.

Brandyt (konjakki)

 

 

Brandy on kypsytettyjen viinitisleiden yhteisnimitys. Brandyjä valmistetaan lähes kaikissa maissa missä viinejäkin. Kuuluisimmat brandyt, konjakki ja armanjakki, tulevat kuitenkin Ranskasta.

 

Historiaa

Brandyn historia sijoittuu jo 1600-luvulle asti jolloin 1500-luvun sodat hävittivät paljon viinitarhoja jonka seurauksena viininviljelijät alkoivat tislaamaan viininsä. Alkuvaiheessa Charenten brandy oli kypsentämätöntä ja sekoittamatonta ja sitä nautittiin vedellä laimennettuna.

Uudet sodat kuitenkin veivät konjakin kehitystä eteenpäin. Kun satamat sulkeutuivat, varastoitiin brandy tammitynnyreihin. Brandystä haihtui vuosittain 3 %, ja lisätessään tilalle uutta brandyä, keksittiin sen sekoittaminen. Varastoinnin aikana karvas ja raaka viini tisle oli muuttunut pehmeäksi, vivahteikkaaksi konjakiksi.

 

Määritelmä

Kaikki konjakki on brandyä mutta kaikki brandy ei ole konjakkia. Konjakki on tammitynnyreissä varastoimalla kypsytetty viinitisle, jota valmistetaan rajatulla alueella Charenten ja Charente-Maritimen maakunnissa.

 

Valmistus ja raaka-aineet

Konjakki valmistetaan perus valkoviinistä joka on hapokasta ja sen tilavuusprosentti on noin 7-9t-%.

Käytetyistä rypäleistä 90% ovat Ugni Blanc -lajiketta, mutta myös Colombard- ja Folle Blanche-rypäleitä käytetään.

Muutaman viikon käymisen jälkeen se tislataan käyttäen pannutislaus menetelmää. Konjakki tislataan kahteen kertaan. Ensimmäinen tisle, brouillis, on noin 25-30-tilavuusprosenttista. Toisen tisleen tuloksena syntyy enintään 72-prosenttinen eau de vie, kirkasta ja raakaa mutta rypäleen aromi on havaittavissa. Jonka jälkeen sitä kypsytetään vielä kaksi ja puoli vuotta tammitynnyreissä, ennenkuin sitä voi kutsua konjakiksi.

 

Tarjoilu

Konjakki tarjoillaan huoneenlämpöisenä aromalasista tai tulppaanin muotoisesta konjakkilasista. Kummankin lasin seuraksi kuuluu aina vesilasi. Suomessa konjakki nautitaan yleensä kahvin kanssa avec juomana. Osa konjakin ystävistä kyllä pitää konjakin huuhtelua alas kahvilla tuhlauksena.

 

 



Väkevät alkoholijuomat

Eri tekijät vaikuttavat alkoholijuomien makuun ja pitoisuuksiin.

Miedot alkoholijuomat valmistetaan yleensä hiivan avulla käyttämällä kun taas väkevät tislataan.

 

Väkevien alkoholijuomien makuun ja ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät ovat:

-kypsytysaika ja -astian materiaali

-suodatetaanko tuote vai ei

-sekoitetaanko eri tislauseriä keskenään vai ei

-maustetaanko juoma jollain

 

Tietenkin erilaisilla tislausmenetelmillä on vaikutus myös lopputulokseen. Tislausmenetelmiä löytyy kahden laista: pannutislaus tai kolonnitislaus.

Pannutislausta käytetään usein sillon kun halutaan että raaka-aineen maku ja aromi säilyvät.

Kolonnitislauksessa pyritään enemmän nostamaan alkoholipitoisuutta, jolloin aromit ja maku häviävät melkein kokonaan.

 

Väkevien viinojen raaka-aineina käytetään yleensä hedelmiä, (rypäleet, luumut, omenat, kirsikat...) mutta myös erilaisia viljoja.